Uusi Sako TRG A1: TRG- perheen kuopus testipenkissä
Sako TRG on eräs moderneiden tarkkuuskivääreiden globaaleista ikoneista. Kivääri on ollut tuotannossa pitkään ja palvellut hyvin Sakon kiväärimalliston kruununjalokivenä. Lähtökohta uudelle versiolle oli siis hyvä, mutta samalla haastava: miten parantaa jo valmiiksi erinomaista tuotetta? A1 kohdalla kuitenkin kysymys on ehkä enemmän laajemman käyttäjäkunnan tavoittamisesta, kun vanhentuneen aseen nykyaikaistamisesta. Polymeeritukkinen TRG versio on edelleen erittäin toimiva ase, lähes kaikenlaiseen käyttöön missä ylipäätään tarkkoja kivääreitä tarvitaan.
FinnAccuracyllä on ollut käytössään TRG- kivääreitä niiden markkinoilletulon alusta asti. Asemalli on siten enemmän kuin tuttu ja olikin mielenkiintoista nähdä kiväärin muuttuminen viimeisimmän päivityksen myötä. A1 muutos on aseen mallihistorian näkyvin koska ulkokuori muuttui modernin tyylin myötä lähes täydellisesti, paljon enemmän kun edellinen iso TRG 21-22 ja 41-42 päivitys aikoinaan oli.
Lyhyt historia
Alkuperäinen TRG esiteltiin jo vuonna 1989, eräänlaisena Valmet Sniperin ja Sako Targetin seuraajana. Ensimmäinen TRG facelift tehtiin mallivuodeksi 2000. Puolustusvoimat otti uudistetun version käyttöönsä saman tien, mallimerkinnällä ”8.6 Tarkkuuskivääri 2000”. Uudistetusta versiosta tuli kansainvälinen menestys, ja se on tälläkin hetkellä valtiollisten organisaatioiden käytössä yli kahdessakymmenessä maassa. Tarkkuus- ja rata-ampujien käytössä vielä paljon useammassakin maailmankolkassa. Sama peruskivääri, alkaen malliversioista TRG 21 ja TRG 41, on ollut tuotannossa jo 29 vuotta, eikä näin pitkä elinkaari ja kansainvälinen kestosuosio synny sattumalta. Kivääriä ja sen varusteita on toki päivitetty useita kertoja, mutta nämä parannukset eivät ole yleensä olleet kovinkaan näkyviä.
Alkuperäinen "kantakivääri" TRG 22/42 on edelleen ja yleiseltä käytettävyydeltään erinomainen: luokassaan kevyt ja ergonominen. Uusimman "A1" -päivityksen myötä asetta on vaikeaa tunnistaa samaksi tutuksi TRG:ksi, mutta piippu, aktio ja laukaisukoneisto ovat silti täsmälleen samat kuin edelleen tuotannossa olevissa TRG 22 ja 42 -kivääreissä. A1- päivitys tuo mukanaan erillisen ”chassiksen”, tai ”rungon” suoraan Suomeksi käännettynä, sisältäen uuden kädensijan, TRG M10 perän ja näitä yhdistävän ”välirungon” lipaskuiluineen. Periaatteessa A1 on jatkumo jo alkuperäiseen TRG:hen saaatavana olleille ITRS ja varsinkin MMRS -kiskojärjestelmille, mutta paljon fiksumpana nykyaikaisena kokonaisuutena.
Yleistä rakenteesta ja ominaisuuksista
Tutustuminen alkoi vertailulla TRG- sarjan tämänhetkiseen lippulaivaan, uuteen multikaliberiseen TRG M10- kivääriin. Testattavana ollut TRG 22 A1 ei ollut vielä varsinainen tuotantomalli, mutta vähintäänkin erittäin lähellä sitä. Testiaseen piippu oli lyhyt, 20" tai 51cm. Ainoa periaatteellinen iso ero M10 ja TRG A1 kivääreiden välillä on se että M10 on pikavaihdettavalla piipulla- kuten kaikki vuoden 2009 USSOCOM PSR- spesifikaatioon suunnitellut kiväärit ovat. TRG M10 jäi kymmenien miljoonien tarjouskilpailussa toiselle sijalle, häviten lopulta Yhdysvalloissa valmistettavalle kiväärille jonka todellinen paremmuus on hieman kyseenalainen. PSR- kilpailun sivutuotteena syntyi uusi trendin myös siiviilikivääreissä koska kaikki parhaat valmistajat tarjoavat alunperin kilpailuun suunniteltua kivääriä nyttemmin vapalla markkinoilla, käytännössä mallistojensa lippulaivana. Käyttäjän toimesta vaihdettavissa oleva piippu on toki sangen hyötyisä ominaisuus monessakin mielessä, mutta lisää hieman painoa. Samoin useat nykyset kiväärit kädensijan kiskojärjestelmineen muistuttavat ulkonäöltään suuresti PSR- kivääreitä. Sama pätee "chassis" periaatteella tehtäviin jälkimarkkinatukkeihin.
Alkuperäinen TRG22/42 on täysiveriseksi tarkkuuskivääriksi poikkeuksellisen kevyt, jopa keveimpiä markkinoilla. Ja on sitä varsinkin järeimmän 338 Lapua Mag- kaliberin kohdalla. 20" piipulla 308 Win aseen "kuivapaino" ilman varusteita ja patruunoita on 4.7kg/10.36lbs, M10- kiväärin samalla piipunmitalla painaessa 6kg/13,27lbs. Uusin TRG 22 A1 asettuu kokolailla tasan puoliväliin: 5.3kg/11.68lbs.
M10 kivääristä - kuten monesta muusta kaltaisestaan - on käytetty nykytyylistä termiä "modulaarinen", mitä se ei sanan alkuperäisessä merkityksessä oikeastaan ole. "Multicaliber"- eli monikaliberinen se on kyllä. Ase ei koostu useista erillisistä moduuleista joilla käyttötarkoitusta voisi muuttaa kovinkaan radikaalisti: lipassyöttöinen tarkkuuskivääri pysyy lipassyöttöisenä tarkkuuskiväärinä. Se ei esimerkiksi muutu kevyestä lipasta käyttävästä yksittäisen taistelijan karbiinista ajoneuvokiinnitteiseksi vyösyöttöiseksi konekivääriksi kuten modulaaristen kivääreiden äiti, Stoner 63 tekee. Termi on kuitenkin vakiintuneena oikea ja kuvaava, tarkoittaen pulttilukkokivääreiden kohdalla yleensä alumiinistä valmistettua moniosaista tukkia/runkoa (chassis) jonka perusosia voidaan optimoida ilman erikoistyökaluja käyttötarkoituksen mukaan. Aseen luonne ja käyttötarkoituskin muuttuvat suuresti, kun 27" 338 Lapua piippu pitkällä kädensijalla vaihdetaan esimerkiksi 16" pitkään 308Win piippuun ja lyhyeen kädensijaan.
TRG 22A1 308Win yllä, TRG M10 308Win alla. Uudessa TRG A1:ssä sama perä, pistoolikahva, lukkokampi ja pistoolikahva. Toisinpäin ajateltuna, TRG A1:ssä sama kylmätaottu CrMo piippu, aktio ja lukkopultti kuin alkuperäisessä TRG 22/42 aseessa. M10 piippu on mustasta väristään huolimatta ruostumaton, piipunjatke on siinäkin CrMo terästä.
TRG M10 308 Win lipas yläpuolella, TRG/TRG A1 kiväärin 308 Win lipas alapuolella. A1:n 338 Lapua -lipaskapasiteetti on 7 ja kuvassa olevan 308 Win lippaan patruunakapasiteetti 10. Alkuperäisessä TRG 42 aseessa 338 LM kapasiteetti on 5 mutta sitäkin tarjotaan nykyisin 7ptr lippaalla. TRG M10 vs TRG 22/42 tai TRG 22/42 A1 lippaat eivät ole keskenään vaihtokelpoisia. M10 lippaassa tarvitaan kaliberin mukaan mitoitettu täytepala, koska lipaskuilu ja lipas on jouduttu mitoittamaan suurimman vaihtokaliberina tarjottavan 338 Lapua- patruunan mukaan.
Sekä M10 - että A1 versioista lötyvät identtiset irroitettavat suojamuovit lipaskuilun etupuolelta ja kädensijan jatkeena. Osa irtoaa lukkokammen nupin sisälle integroidulla Thorx- avaimella. Muoviosan sisällä on säilytyspaikka Thorx- avaimille joita tarvitaan mm kädensijan irroittamista ja liipaisimen säätöä varten. Liipaisimen säätely ei ole missään nimessä suositeltavaa jos ei tiedä tarkalleen mitä on tekemässä!
Pienimmällä avaimella voi myös lukita perän pikasäätönapit tahattomien säätelyiden estämiseksi. Isoin avain sopii kädensijan lisäksi myös laukaisukoneistomodulin kiinnitysruuviin- mutta ruuvin avaaminen vaatii aputyökalun koska Thorxin lyhyestä päästä väännettynä tiukalla olevaa ruuvia ei saa auki sormivoimilla. Kuvassa kädensijan etummainen ruuvi kokonaan irroitettuna- mutta näin ei tarvitse käytännössä tehdä, pelkkä parin kierroksen löysytys riittää. Stopparin ansioista taaempi ruuvi ei irtoa kokonaan.
M10 vs A1, molemmissa identtiset ja täysin säädettävät laukaisukoneistot. Huomaa lukkokammen nupin sisältä pilkottava Thorx- kärki. Tämä kärki käy kädensijan ja lipaskuilun välissä olevan "työkalukotelon" irroittamiseen. TRG:n laukaisu on ollut aina tuntumaltaan parhaimpia- ellei peräti paras tehdaskoneisto. Viimeisimmässä päivityksessä koneiston toimintavarmuutta hiekkaisena tai muuten likaisena on parannettu. Suurnopeuskameralla kuvattua koneiston toimintaa sekä mitattuja lukkoaikoja voi kurkata facebook -sivujemme videosta.
A1 koneisto irroitettuna, tarvittava thorx- avain työnnettynä koneiston sisälle. Laukaisukoneisto kiinnittyy aktioon yhdellä ruuvilla. Irrotustapa on ns "insinöörivarma": Ruuvin edessä oleva mekanismi estää avaimen pääsyn ruuvinkantaan mikäli varmistin ei ole poistettu ja liipaisin painettu pohjaan: koneiston irroittaminen ase vireessä on mahdotonta. Ruuvin voi irroittaa kädensijan muovin sisällä olevalla avaimella, mutta käytännössä avaimen lyhyestä päästä vääntäminen vaatisi sormivoimia joita pelkkää kaurapuuroa syömällä ei yksikään kuolevainen voisi saada. Esim Leathermanin avulla homma kuitenkin onnistuu hyvin.
Yksinkertaistettu näkymä vanhemman TRG:n laukaisukoneistosta. Varmistinvipua ei kuvassa.
Perhepotretti - kuopus A1 etualalla. Aseissa kiinnitettynä tyypillisiä varusteita: laadukkaat sotilaskäyttöön suunnitellut tähtäimet Steiner M5Xi 5-25 MSR2 -ristikolla sekä Schmidt&Bender PMII 3-27x56 Highpower MSR2- ristikolla. Kumpikin Spuhr- QDP pikajalustoilla aseisiin kiinnitettynä, mahdollistaen helpon kiinnityksen esimerkiksi punapisteelle. Kädensijoissa on periaatteellinen ero lisäkiskojen kiinnitysperiaatteessa. A1 kädensijassa alunperin Tikka TAC A1- kiväärissä Sakon käyttöönottama Magpul MLOK- kiinnitystapa. M10:ssä MLOK päivitys tehtiin 2018. M10 kädensijassa alapuolella oleva picatinnykisko on pysyvästi kiinnitetty osa, TRG A1:stä ja Tikka TAC A1:stä poiketen. Kummassakin kiväärissä aktion päällä olevan kiskon 30MOA/9mrad kallistus jatkuu linjattuna kädensijan etuosaan asti. Tällä on merkitystä lähinnä valonvahvistimia kiinnitettäessä- on suotavaa että clip-on valonvahvistin on samassa linjassa (kallistetun) päivätähtäimen kanssa. Kuvan molemmissa aseissa kiinni Hensoldt NSV- sarjan valonvahvistimet- ja kuvasta käy myös hyvin ilmi mihin pitkää picatinnykiskollista kädensijaa tarvitaan. Vaimentimina molemmissa aseissa Ase Utran SLi -sarjalaiset. A1:ssä suoraan M18x1 kierteeseen kiinnittyvä SL7i, M10:ssä SL7i BL, tarkoittaen Ase Utran Borelock- suujarruun pikakiinnityvää mallia.
Sako ei ole toistaiseksi esitellyt uutta bipodia TRG A1 -tai M10 -sarjalle. Alkuperäinen TRG 22/42 bipodi on erittäin toimiva, mutta sitä ei voi kiinnittää uudempiin kivääreihin mitenkään- siksi teimme adapterin itse ja se on saatavilla verkkokaupassamme. Adapteria voi käyttää mm Tikka TAC A1, TRG M10 sekä uusimman A1 -kiväärin kanssa - kuten kuvassa etualalla. Sama adapteri käy periaatteessa kaikkiin aseisiin joissa picatinnykisko kädensijan alapuolella. Kuvan TRG 22/42 bipodi on uudempaa "M08" -mallia jossa jalkojen haarakulma on alkuperäistä kapeampi. TRG 22/42 bipodeihin liittyen - omistajien kannattaa myös kurkata pieni tuunausniksi täällä.
Valmistelut
Perinteiseen tapaan, homma alkoi perinpohjaisella piipun kuuraamisella. Luottotyökaluina Deweyn välineet sekä Boretechin hajuttomat aineet, mauttomuutta emme ole vielä kokeilleet. Aseen käyttöhistoria oli epäselvä, joten katsottiin parhaaksi tehdä puhdistus oikeasti kunnolla- hikeä ja messinkiharjoja säästämättä.
Putipuhdasta pesitystä ja ylimenoa silmällä luuraamalla kaikki näytti hyvältä, kuten tietysti tämän hintaluokan aseessa asian kuuluu ollakin. Ei merkkejä tylsistä kalvaimista, ylimeno ja kaula silmämääräisesti täsmälleen keskellä piippulinjaa. Silmä on yllättävänkin tarkka työkalu huomaamaan pieniä poikkeamia. Epäkeskeisiä pesityksiäkin on tullut vuosien aikana nähtyä.
Ampumaan!
Kolmesta ratareissusta ensimmäinen alkamassa. Vakiosetti mukana- eli tutkalla toimiva Labradar- lähtönopeusmittari, Swarovski STX 30-70x95 kaukoputki jota myös saatavilla kauttamme, Vectronix Terrapin X -laseretäisyysmittari sekä tehdaslatauksia Lapualta ja Sakolta. Labradar oli päivitettynä uusimpaan bluetoothin sekä puhelinetäohjauksen aktivoivaan firmwareen ensimmäistä kertaa. Hyvin toimi, operointi puhelimella on helppoa ja stringikohtaiset tilastoinnit heti näkyvillä ja talletettavissa puhelimeen. Sakolta patruunana oli harjoittelupatruunaksi sekä pienriistalle tarkoitettu nopea 8g Speedhead. Yleensä lyhyillä kevyillä luodeilla ladatut patruunat ovat haastavimpia tehdä tarkoiksi, joten testi oli mielenkiintoinen koska tämä Sakon patruuna ei ollut itselleni entuudestaan tuttu. Kaikissa kuvissa näkyvät kasat sekä video ammuttiin makuulta bipodin kanssa.
Lapuan patruunoista mukana oli sekä 10.85g/167gr että uusin .30 -kaliberisten Scenarien tehdaslataus, 11.3g/175gr painoinen Scenar-L.
Parin kohdistuslaukauksen jälkeen ensimmäiset 5lks sarjat: 175gr Scenarin keskiarvo 100m tasan 1MOA k.a. nopeudella 796m/s. 167gr Scenar huomattavasti parempi, 3x5lks 0.56MOA keskiarvolla. Sako 8g 5x5lks = 0.87MOA / 912m/s keskimääräinen käynti ja lähtönopeus.
Erityisesti uusimman 175gr Lapuan tarkkuus herätti pientä kummastusta. 1MOA ei ole huono, mutta kivääri ja patruuna huomioiden odotukset olivat paljon korkeammalla. Sama patruuna on toiminut muissa kivääreissä erittäin hyvin. Annoin myös kaverin ampua verroiksi samaa patrunaa samalla reissulla: tulos sama. Testimielessä kokeilin myös suujarrua vaimentajan sijasta, ei muutosta parempaan suuntaan. Kaikkiaan reissulla ammuttiin laukauksia n. 60 kpl.
Aseesta tarkistettiin kaikki mahdollinen mutta mitään selitystä hiukan vaatimattomalta tuntuvalle 1MOA keskiarvolle ei löytynyt. Tarkkuus ei ollut missään nimessä huonoa, mutta ei erityisen hyvääkään.
Seuraavalla reissulla käytössä oli (viimeksi kotiin unohtunut..) TRG:n alkuperäisbipodi. Ampumista jatkettiin ns "kevyellä bipodikuormalla", eli tähdätessä ja laukaisuhetkellä löysät pois eteenpäin kevyesti nojaten. Toimivia tapoja on monia, mutta tämä on luutunut itselleni mukavimmaksi tyyliksi vuosien ampumisella isojen magnumien kanssa. Ensimmäisellä reissulla ja PSR- bipodin kanssa laukaukset ammuttiin kevyellä otteella ja lähes vapaasti rekyloivana- maa-alustalta etunojaaminen oli haastavaa: raja pienen etupaineen ja tassun lipsahtamisen välillä on hiuksenhieno. Pyöreäpäinen kumijalka ei pure kuten TRG alkuperäisbipodin kynsitassu. Samaten "kelluvaan" TRG bipodiin tottuneelle Atlaksen nivel on hiukan hankala: Mikäli kallistusnivelen jättää niin löysälle että kallistuksen hienosäätö tähdätessä ja suht pienellä voimalla on vielä mahdollista, pyrkii löysä bipodi kääntymään rekyylissä nivelestään poikittain. Tilanne korostuu alustalla josta tassu saa pitoa hyvin, esim sileällä pöydällä. Jalkojen uudelleenlinjaaminen tarkoittaa ampuma-asennon purkua kesken sarjan, eikä tämä ole kasoja ammuttaessa tietenkään optimaalista.
Toinen asia jolla saattoi olla merkitystä enemmänkin oli piipun ikä. Voi olla että piippu oli lähes uusi eikä vielä ns "ajettu sisään". Pelkkä perinpohjainen puhdistus voi vaatia laukauksia 5...30+ kpl käynnin stabiloimiseksi- määrä vaihtelee suuresti piippuyksilöiden ja/tai kaliberien välillä, tähtien asennosta riippuen.
Toinen reissu ja huomattavasti parempia tuloksia - Sakon 8g Speedheadilla 3x5lks keskiarvo nyt 0.69MOA, kiristyen tasaisesti ampumisen edetessä. Erittäin hyvää käyntiä kevyelle ja lyhyelle luodille.
Kolmas reissu toden sanoo - vai mitensenytoli. Toisen reissun 8g Speedheadeilla nähty trendi jatkui, kasat kiristyvät tasaisesti myös Lapualaisilla. Vieläpä niin että ampumajärjestyksessä viimeinen kasa oli taas paras ja ensimmäinen huonoin. Ensimmäisessä testissä 1MOA/5lks keskiarvolla käynyt 175gr Scenar alkoi toimimaan aivan eri malliin n. 60 laukauksen jälkeen. Kuvassa 3x5lks keskiarvo 0.61MOA, viimeisen kasan ollessa jo lähes 1/3MOA.
Lopputulema
Alkuhämmästelyn jälkeen tarkkuus parantui testin edetessä erittäin hyväksi. Vaikeuksien syy jäi pieneksi mysteeriksi. Todennäköisimpänä syynä pidän piipun asettumista, tosin haaratuki ja omat tottumukset saattoivat vaikuttaa asiaan yhtä lailla.
Uusi TRG A1 osottautui (omista ennakkokäsityksistä huolimatta) paljon enemmän kuin simppeliksi kasvojenkohotukseksi: se paitsi näyttää, mutta myös tuntuu kaikin puolin uudelta kivääriltä. Uusi Sakon A1 tukki on istuva, toimiva ja hyvin viimeistelty, kuten kalliilta tehdasaseelta sopii odottaakin. Kivääriä voi halutessaan päivittää M10 osilla, kuten esimerkiksi perän alle kiinnittyvällä erinomaisella monopodilla.
Vastaavat modulaariset aftermarket -tukit on lähes poikkeuksetta kustannusoptimoitu mahdollisimman edullista koneistusta ajatellen. Asian kavaltavia isoja tasaisia pintoja, pelkistettyä ja kulmikasta perän "luurankorakennetta", suoria linjoja tai ylipaksuja liipaisinkaaria ei TRG A1:stä kuitenkaan löydy. Kivääri ei ole myöskään muuttunut päivityksessä ylipainavaksi möhköksi, kuten alumiinisten järkimarkkinatukkien kanssa tuppaa joskus käymään. Painoero TRG 22 kivääriin on toki selkeä, mutta pieni lisäpaino tuo toisaalta myös mukavaa vakautta ampumiseen.
TRG A1:n hankkiva henkilö tai organisaatio on todennäköisesti käyttäjä joka ei tarvitse vaihtopiippua, mutta haluaa silti tutun ja turvallisen TRG:n modernina versiona: uusimmalla ja vapaasti säädettävällä M10 perällä sekä täysipitkällä ja (tarvittaessa) kiskollisella kädensijalla.
Aseen kanssa ei valitettavasti päästy pitkälle radalle. Mutta jotakin sentään tarttui videollekin, pikatulitesti vaimentajan kanssa. Vasemmanpuoleisen kiven leveys 13,5cm, oikeanpuoleisen kiven korkeus 7.9cm. Etäisyys 306m.
Jukka
Aivan kerrassaan upea ja erittäin asiantunteva juttu. Kiitokset!