Zeiss V6 5-30x50 ZBR & Sako A7 Roughtech Pro 308Win - Suomeksi/Finnish version

Zeiss V6 5-30x50 ZBR & Sako A7 Roughtech Pro 308Win - Suomeksi/Finnish version

Tämä artikkeli on kirjoitettu pääasiassa metsästäjille. Artikkelin tarkoitus on esitellä mielenkiintoisia tuotetteita sekä avata samalla pidemmille metsästysmatkoille tarvittavia menetelmiä liittyen ristikoihin, tähtäimiin ja ballistiseen laskentaan.

 

Click this for English version

 

Aseet, patruunat ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla olevat ballistiset ohjelmat kehittyvät. Ehkäpä ratkasevin yksittäinen ogelma tarkoissa laukauksissa on ollut perinteisesti kenttäkelpoisten laskimien saatavuus, mutta tämäkin asia on korjaantunut viimeisen muutaman vuoden aikana. Toimiviksi todettuja kännykkäohjelmia on pelkästään Suomessa tarjolla ainakin Lapuan, Sakon ja myös Finnaccuracyn tekemänä, viimeksimainittu ei tosin ole yleisesti saatavilla.

Järkevien ampumamatkojen venyessä edemmäksi myös optiikalta vaaditaan hiukan enemmän kuin perinteinen suojakupin alla oleva säätötorni. Tornien säätämiseen saattaa myös yhä liityä lähes taikauskomaista mystiikkaa. Esimerkiksi: Jos tähtäin on kohdallaan, torneihin ei missään nimessä saa eikä kannata puuttua. Ja jos kuitenkin tornia säädetään, niin aseen kohdistus tulee ehdottomasti tarkistaa ampumalla uudelleen. Nämä ajat ovat onneksi takana. Laadukkaissa tähtäimissä olevat tornit on oikeasti tehty edes-takaisin säädeltäviksi. Ja iskemä oikeasti siirtyy täsmälleen torniin merkityn määrän verran. Jos tornin kääntää takaisin lähtöpisteeseen, myös kasa seuraa kiltisti ja täsmällisesti perässä. Ilman erillisiä tarkisteluita. Jos ei siirry, tähtäin on rikki tai vikaa on jossakin muualla. Kaukoidän halpatuotantotähtäimet toki tässäkin omassa kastissaan, eikä niinkään positiivisellä tavalla.

Tutkittavana ollut Zeiss V6 5-30x50 täyttää nykyaikaiset vaatimukset, ja on ollut Amerikkalaisten metsästäjien ja rata-ampujien saatavilla jo tovin. Nyt tarjontaa ollaan laajentamassa Eurooppaan, hetki tutustumiselle on siis mukavasti ajoitettu. Testattua tähtäinmallia on tulossa pikapuolin myös omaan varastoomme. Zeiss laajentaa samalla Euroopan valikoimaan myös 3-18 rinnakkaismallin, ja myös nämä ovat jo näkyvillä verkkokauppamme V6- osiossa.

 

Tornit

Myös 5-30- tähtäimestä löytyvät radalla ja linnustuksessa hyvästä syystä yleistyneet pikatornit, sekä koro- että sivusuunnassa. Tornit ovat tuntumaltaan asialliset ja selkeät, ilman lukitusta tai nollapysäytintä. Vaste ei ole erityisen jäykkä, mutta askellus on selkeä ja korvalla hyvin kuultava. USA- tyyliin tähtäimen säätötornien naksuyksikko on 0.25 kulmaminuuttia (1/4MOA), tai tuttavallisemmin milleiksi muutettuna tasan 7.3mm tasan sataan metriin. Ei 7.6mm tai 8.1mm, vaan 7.3mm. Tasasentteihin tottuneella lukijalla purukumi saattaa pysähtyä- mutta kulmaminuuttienkin kanssa pärjäilee hyvin kun vaan ajatusmaalilman kääntää eri yksikköön eikä asiasta tee vaikeampaa kuin se todellisuudessa onkaan. Tästä tarkemmin edempänä. Kännykkäohjelmien tarkat ballistiikkaohjelmat ilmoittavat kiltisti tarvittavat koro- ja tuulisäädöt myös 0.25 kulmaminuuttinaksuina jos ohjelman asetuksissa asian niin määrittelee. Ampujan tehtäväksi jää pyöritellä sama numeerinen arvo torneihin. Luoti ei asiasta välitä, eikä kännykässä tehtävä asetus vaikuta Finnaccuracyn tutkimusten mukaan esimerkiksi gravitaatioon tai edes ympäröivien ilmamolekyylien liikeratoihin: luoti lentää edelleen täsmälleen samalla tavalla. Senttinaksusysteemi (milliradiaaninen) tekee kuitenkin elämästä helpompaa nopeissa tilanteissa joissa tarvitaan päässälaskentaa. Esimerkiksi:  Naksu jonka vaikutus luodin siirtymään on 1cm sadassa metrissä (=0.1mrad), vaikuttaa vastaavasti 2cm@200m, 3cm@300m, 6.5cm@650m tai 9.234cm@923.4m etäisyydellä. Vastaavasti 1/4MOA tornisäädöillä ja myös tämän Zeissin kohdalla, yhden naksun vaikutus on 7.3mm@100m, 14.6mm@200m, 21.9mm@300m ja 47.45mm@650m. Sangen selkeää periaatteessa koska luvut ovat 100m etäisyydellä olevan siirtymän kertomista halutun etäisyyden hehtometrimäärällä, mutta päässälaskettavaksi eivät niinkään helppoja. Aseen saa kuitenkin kohdistettua tasan yhtä tarkasti: rullamitalla testitaulun mittaus ja tarvittava naksumäärä selviää yhdellä jakolaskulla.

 

Ristikko

Zeissin ristikko on valaisematon ja perinteiseen metsästytyyliin toisella polttotasolla (SFP, second focal plane), tarkoittaen sitä että näkymän suurentuessa ja pienetyessä suurennoksen mukaan pysyy ristikko näkökentässä koko ajan samana. Toisin sanoen ja käänteisesti ajateltuna, koska kuvan koko muuttuu ja ristikon ei niin ristikon mittasuhteiden suhteessa maastoon/maaleihin täytyy muuttua suurennoksen mukana. Edelleen, jotta ristikon mittasuhteita voisi käyttää hyväksi järkevällä tavalla esim tuulikorjauksen tähtäämiseen tai luodin putoaman kompensoimikseksi, suurennoksen on oltava tarkalleen tietyllä asetuksella jolla ristikon mittasuhteet ovat halutut ja tiedossa. Zeississä ristikko on ajateltu MOA- eli kulmaminuuttipohjaiseksi- ja nämä mitat syntivät maagisella 25x suurennoksella joka on myös merkitty pyöreällä pallolla suurennoskerroinmerkintöjen sekaan. Ristikko toimii kulmaminuuttipohjaisesti yhteen pikasäätötornien säätöyksiköiden kanssa täsmälleen tätä suurennosta käytettäessä. V6 5-30 -mallissa ZBR ristikon viivajako on 1MOA (siis neljää 0.25 naksua vastaava määrä millä tahansa etäisyydellä) suurennoksen ollessa tasan 25x. Esimerkki: Ammut laukauksen kohdistusreissulla. Näet ristikolla mittaamalla suurennoksella 25x että iskemä on suoraan alas, tasan yhden viivavälin päässä halutusta paikasta. Koska yksi viivaväli on 1MOA ja jokainen naksu 0.25 MOA, käännät tornista iskemää neljä naksua ylös. Toinen hienous on siinä että kulmayksikkömaailmassa etäisyydellä ei ole merkitystä. Edelläkuvattu proseduuri toimii vastaavasti millä tahansa matkalla. 1cm tai "milliradiaaninen" ristikko toimii milliradiaanisten naksujen kanssa täsmälleen samoin parina- laskutoimituksia ei tarvita.

Toisen polttotason ristikon mittasuhteita muuttavaa suurennosta voi myös käyttää joskus hyväksi, ja Zeissin ristikko sattuu olemaan tästä koulukirjaesimerkki. Kuten mainittua, Zeissin ZBR- ristikko on ajateltu 1MOA (1MOA = 2.91cm/100m) jakoiseksi. Suurennosta kasvatettaessa yli MOA- kalibrointimerkin 25x ristikko muuttuu edelleen pienemmäksi ja hienojakoisemmaksi suhteessa näkymään ristikon takana- koska kuva kasvaa mutta ristikko ei. Ristikko jatkaa suurennoksen kasvaessa kutistumistaan kunnes 28.5x kohdalla tapahtuukin kummia: ristikko muuttuu senttipohjaiseksi- eli milliradiaaniaaniseksi. 1MOA viivojen jakoväli onkin tasan 2.5cm sadassa metrissä, eli milliradiaanisena kulmayksikkönä ilmaistuna 0.25mrad. ZBR- ristikon ampumisen kannalta kiinnostavin osa, eli keskirististä alaspäin oleva viivasto on tällä suurennoksella puhdasverinen milliradiaaniristikko jota puolestaan voi käyttää mittaamiseen tai suorilla tähtäyspistekorjauksilla ampumiseen tavalliseen eurooppalaiseen tyyliin. ZBR- ristikossa keskirististä alaspäin olevat leveät hiusviivat ovat tasan 1mrad jaolla, koska 0.25mrad jakovälillä olevia lyhyet viivat jakavat välit neljään yhtäsuureen osaan. Toki on muistettava edelleen että muulla kuin kalibrointisuurennoksella ristikon milliradiaaninen(kaan) tasajako ei päde. Jos ballistiikkaohjelman asetuksissa tarvittavat tuuli- ja korotuskorjaukset ovat milliradiaaneissa, suurennoksen on oltava tasan 28.5x jotta tähtäyspisteet ovat oikein. Jos suurennosta on paikko pienentää esimerkiksi väreilyn vuoksi, ristikon mittasuhteet menevät pieleen. Toki erikoistilanteisiin on muitakin keinoja, pikatornit ovat nopea säätötapa. Samaten ja yleisesti- Zeississä ei tätä havaittu- mutta jossakin tähtäimissä suurennosmekanismissä saattaa olla klappia. Mikäli tarkka suurennoskerroin on merkitty tähtäimeen esim omatoimisena päivityksenä maalitussilla tai dremelillä, ristikon mitta saattaa vaihdella riippuen siitä käännetäänko suurennos merkkiin isomman vai pienemmän suurennoksen suunnasta. Tähtäimet ovat myös aina yksilöitä, ja jokaisen tähtäimen kohdalla tarkka suurennoskohta kannattaa tarkistaa erikseen. Tässä tähtäimessä se oli 28.5x.

 

100m (105m) kohdistustaulut. Ristikon milliradiaaniset (senttijakoiset) mitat 28.5x suurennoksella. 1mrad = 10cm@100m. Kuvassa myös vaihtoehtoinen nollauspiste ristikkokohtaan ylemmäksi. Tätä tarvitaan yli n. 600m matkoilla, luodista ja lähtönopeudesta riippuen. Kohta on 2.5mrad (25cm@100m) ylös keskirististä.

Zeiss ZBR reticle scaled to mrad

 

Ase

Kuvan ase purettuna pääosiinsa. Tukin sisällä aktion taaemman kiinnityspaikan kohdalla pilkottava kirkas kohta on osa tukin sisälle integroitua alumiiniruotoa. Aktion taaempi kiinnityspultti kiristetään tämän osan läpi. Aseeksi testitähtäimen alle päätyi Sakon tuoreehko malli, eli ruostumaton A7- sarjan Roughtech Pro kaliberissä 308 Win. Odotin itse kokeilua mielenkiinnolla koska kevyillä ja puhtaasti metsästyskäyttöön tehdyillä pulttilukkokivääreillä tulee ammuttua vähemmän. Ensituntumalta ase tuntui kevyeltä ja erittäin jämäkältä. Roughtech- tukki pitää sisällään jäykän alumiinisen tukirankan koko matkallaan, tämänkin huomaa selvästi. Fiilis on yllättävänkin sama kuin hiilikuitutukkista asetta käsitellessä- tukki on kevyt, pinnasta kova ja erittäin jäykkä. Roughtechissä tukin pinta on karhennettu mikronäppylällä. Pinnan idea on taata hyvän tartunta myös käsien ollessa ver.. vedestä märkänä. Se ei silti tunnu avokäsin hiekkapaperilta, mutta on pitävä vaikka liekomärillä hanskoilla. Pääsimme kokeilemaan asiaa liiankin perusteellisesti, sekä kohdistusreissulla että varsinaisella ampumareissulla. Netti on täynnä hurja kokemuksia Sakon metsästyskiväärien tarkkuudesta, pääsin hämmästelemään asiaa ihan itse ja omasta kädestä. Tarkkuus ei olisi hävennyt juurikaan edes "täysiverisen" tarkkuuskiväärin rinnalla. Testattu kivääri oli käytetty ja piipulla takana tuntematon laukausmäärä. Valmistelu alkoikin piipun huolellisella puhdistamisella, optiikan asentamisella ja tähtäimen kollimaattorikohdistamisella. Jynssäys tehtiin uudella suosikillani, eli Boretech Eliminatorilla sekä Deweyn puhdistuspuikoilla ja saman valmistajan puuvillalapuille soveltuvilla "jageilla". Laukaisu on etuvedoton ja tuntumaltaan puhdas, laukaisuvastus mitattuna 1350g ja tehtaan säädöissä. Tukin hihnaistukkaan kiinnitettiin Harrisin kallistuva BRM-S bipodi joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomainen. Jalkojen korkeus on säädettävissä välillä 6-9".

 

Valot päällä mutta ketään ei ole kotona - putipuhtaaksi jynssätty pesä ja piippu. Ei koneistusvirheitä, ylimeno/kaula ei silmämääräisesti epäkeskeinen. Valitettavasti asia ei ole aina näin massatuotantopiippujen kohdalla.

 

FA Labsin erityismielenkiinnon kohteena Roughtech- tukin pinta. Kuva, lähikuva ja mikroskooppikuva.

 

 


 

Kohdistamaan!

Kohdistusmatkalla 100m pari ensimmäistä laukausta tuhraantui iskemän säätämiseen mahdollisimman lähelle keskiristiä. Kolmannella tai neljännellä osumat pyörivät jo tähtäyspistessä, ja tuloksena heti perään sangen lupaava ensimmäinen nippu. Sakossa on kolmen patruunan lipas, joten myös testisarjat ammuttiin 3lks kasoina. Testipatuunana toimi Lapuan Scenar OTM- tehdaslataus 167gr/10.85g painossa. Joku vääräleuka on joskus sanonut että jos 308 ase ei käy tällä Scenarilla, se on kirottu. Tämä(kään) ase ei onneksi ollut, päin vastoin.

Kuuden kasan testisarjan aikana sade yltyi entisestään muuttaen näkyvyyden huonoksi. Jopa niin huonoksi että ampumista piti hetkittäin tauottaa. Asetta ei kuitenkaan jäähdytelty erikseen välillä, poislukien yksi reissu tauluille. Havaittavissa oli myös putipuhtaaksi jynssätyn piipuun käynnin asettuminen kuparin kertyessä piippuun uudelleen. Kasat kiristyivät tasaisesti pienemmiksi loppua kohti, kuten myös kasan paikkamuutos alkoi asettua. Tuloksena erinomainen 0.63MOA tai 18.5mm 6x3lks keskiarvo. Viimeinen kuudes kasa oli trendinkin mukaisesti paras, kooltaan mukavat 10mm eli 0.34MOA. Laukaisu vaati hieman totuttelua, kaikissa omissa aseissani vastus on 1kg tai lähelle. Liekomärillä sormikkailla ampuessa pari laukausta karkasi alkuvaiheessa aavistuksen, mutta ei enää jatkossa. Nopeudet mitattiin Labradar- dopplertutkalla, kaikkien ammuttujen n. 25 laukauksen keskiarvo oli 804m/s. Tätä nopeutta käytettiin myös seuraavan ampumareissun ballistisessa laskennassa oletuksena. Aseen jokainen laukaus ammuttiin Ase Utra SL5i-vaimentajan kanssa, Harris -etujalkaa ja kuvassakin näkyvää muovikuulilla täytettyä peräpussia käyttämällä. Varsinaiseen ammuntaan peräpussi unohdettiin toimistolle joten sitä ei siellä tarvinnut sitten käyttääkään, eli testistä tuli vahingossa käytännön metsästysammuntaa hyvinkin vastaava. Nyrkit muistettiin kuitenkin ottaa mukaan, ja niitä myös käytettiin perän alla. Pidemmän matkan tarkassa ampumisessa valmistelu, järjestelmällisyys ja huolellisuus ovat valttia. Oman aseen lähtönopeudet on ja luodin ballistiset ominaisuudet on tiedettävä tarkasti. Lähtönopeustutka on eräs erittäin tarkka mittaustapa. Tutka on valokennomittareista poiketen tunteeton valon määrälle- jopa sateelle tiettyyn rajaan asti. Piippuun ei myöskään tarvitse kiinnittää mitään, joten nopeusmittaus ei voi aiheuttaa muutoksia aseen käyntiin edes teoriassa.

 

Ensimmäinen ja viimeinen kasa.

 

 

 

 

Kenttätesti                      

Kohdistusreissun jälkeen odotukset olivat korkealla. Luvassa vaikutti oleva iloista peltien kilinää aina tähtäimen sallimille maksimietäisyyksille +700m asti. Ammunta päätettiin tehdä puhtaasti "milliradiaanisena", eli tähtäin säädettynä suurennokselle 28.5x niin että torneihin ei tarvitse koskea ollenkaan. Maalilevyt etäisyydellä 506m ja 631m olivat kooltaan 45x45cm. 721m etäisyydellä levy oli edelleen 45cm leveä, mutta hieman korkeampi. Tarkka etäisyys laserilla jäi varmistamatta koska tihentyvä sumu blokkasi jopa erinomaisen Vectronix PLRF-10C laserin keilan. Etäisyydet otettiin GPS:llä, tässä tapauksessa Trackerin näppärällä karttasoftalla joka tukee sekä GPS että Glonass- satelliittejä. Etäisyysvirhettä siis jäi todennäköisesti vähemmän kuin 5m. Sumu teki myös tepposet ampumisen suhteen ja pillit jouduttiin lyömään pussiin hieman suunniteltua aikaisemmin. Onneksi kuitenkin laukauksia saatiin alle senverta reilusti että lopullisia johtopäätöksiä uskalsi vetää. Sekin tuli jälleen todettua että hyvä optiikka auttaa paitsi väreilyssä, myös sumussa katsomista. Tähtäimen kuvan kontrastitarve korostuu, pienetkin sävyerot on syytä nähdä hyvin. Toisaalta tuli varmistettua myös se että näkyväisyyden ollessa äärirajoilla hämärän, väreilyn tai vaikka sumun takia, ylimääräinen tavara ristikon hiusviivastossa voi todellakin estää ampumisen kokonaan. Keskiristin puhtaan ympäristön avulla huonosti näkyvän maalin sai vielä piikille, mutta ylimääräinen viivaviidakko sotkii näkymän eikä maalia voinut paikallistaa monimutkaisen hässäkän seasta. Zeissin kuvanlaatua tuli pohdiskeltua jos kohdistusreissun vesisateessa ja mielipide vahvistui ampumisen aikana. Käytännössä ainoa ominaisuus joka "kavaltaa" V6 -sarjan kuvan paljon kalliimpaa V8- lippulaivasarjaa vastaan on näkökentän suppeus. Toisaalta, edistyneemmällä ristikolla varustetun valaisemattoman 5-30 tähtäimen käyttötarkoitus onkin jokin muu kuin villisikajahti ryteikössä. Radalla tai tai linnustuksessa asialla ei ole juurikaan merkitystä, joten tähtäimen käytettävyyttä ominaisuus ei käytännössä huononna. V6 on myös luokassaan hyvä, näkökenttä on käytännössä sama Swarovskin Z6i 5-30 tähtäimeen verrattuna. V6 on tehty edellisen lippulaivasukupolven FL -linsseillä, joten kuvassa on resoluution lisäksi mukavasti kontrastia.

 Vielä näkee, kohta ei.. Puhelinadapteri on kovaakin rekyyliä sietävä G-Line

 

506m laukaus ja osumasta viiveellä kuuluva kilaus. Luodin lentoaika taululle 0.8 sekuntia. Osumaäänen palaaminen taululta kestää n. 1.6 sekuntia.

 

 Tähtääminen

 

Ampuminen tehtiin suoraan ristikolla tähtäämällä, säätötorneihin ei koskettu 506m tai 631m matkoilla lainkaan. Lapuan ilmainen ballistiikkaohjelma näyttää suoraan tarvittavan tähtyspisteen luodin putoaman ja tuulen korjaamiseksi. Kännykkäohjelman ristikko vaikuttaa erilaiselta Zeissin ZBR:ään verrattuna, mutta on todellisuudessa mittasuhteiltaan täysin sama. Ohjelmassa pitkät viivat ovat yhden milliradiaanin jaolla, lyhyet ovat puolikkaita. Zeissin lyhyiden viivojen jakoväli on 28.5x suurennoksella tiheämpi 0.25mrad, eli kaksi ZBR väliä vastaa täsmälleen ohjelman yhtä. Pitkät vaakasuuntaiset pääviivat keskirististä alaspäin ovat toisistaan 1mrad etäisyydellä, kuten on myös Lapuan ohjelman näyttämät leveämmät viivat ovat. 506m tähtäyspiste Zeiss ZBR:llä siis keskirististä alaspäin heti neljännen leveän vaakaviiva alla oleva lyhyt viiva = 4.25mrad. Kännykkäohjelman numeerisesta lentoratataulukosta katsottuna, luodin tarkka laskettu putoama 506m matkalle oli 4.21mrad. Zeissin ristikolla tasaviivakohtaan 4.25mrad tähtäämällä ero oli siis 0.04mrad joka tekee 506m matkalla 20mm eron. Laskennallinen virhe tasaviivalla tähdättessä oli siten käytännössä paljon vähemmän kuin yksi säätötornin 1/4MOA naksu, joka on puolestaan 36mm samalla etäisyydellä. Ohjelma näyttää myös tähtäyspisteen aavistuksen vasemmalle vaikka tuulen voimakkuudeksi on valittu nolla. Tällä kompensoidaan piipun rihlauksesta syntyvä ja luodin pyörimisestä aiheutuva hyrrävoima joka aiheuttaa sivusiirtymää eli "kiertopoikkeamaa". Testissä käytetyn Scenar -luodin pyörintänopeus Sakon 11" rihlannousulla ja 804m/s lähtönopeudella on 172670 kierrosta minuutissa, tämä gyroskooppinen voima siirtää luotia sivusuunnassa. Luoti kaartaa aina rihlauksen suuntaan, Sakonkin kohdalla ylivoimaisesti yleisimpään suuntaan oikealle. Korjauksen -eli tähtäyspisteen- on oltava siten vasempaan kuten Lapuan ohjelma sen ilmoittaakin.  

 

 

Artikkelin kirjoittamisen aikana ja juuri koeammunntojen jälkeen, Zeiss julkisti oman ballistisen kännykkäohjelmansa.  Kokeilin pikaisesti myös tätä, ja koeponnistin myös tarkkuutta Lapuan erittäin edistynseeksi tiedettyä 6DOF ballistiikkamoottoria vastaan. Zeissin applikaatio käyttää perinteistä G1 funktiota lentoradan mallintamiseen. Se ei ole yhtä tarkka kuin myöhäisempi G7 funktio tai Cd / tutkaperustainen tapa, puhumattakaan täysiverisestä 6DOF - moottorista. Mutta se tekee homman silti riittävän tarkasti käytännössä kaikkia metsästäjiä varten. Varmuuden vuoksi, tarkkuus kuitenkin tuli koeponnistettiin. Käytin laskentavertailussa identtisiä lähtöarvoja vrt 506m ampumatkalla todellisuudessa käytettyihin arvoihin- arvoihin jotka siis laskettiin Lapuan ohjelmalla. Ero Lapuan ohjelmaa vastaan oli 0.12mrad tai 6cm alempana oleva iskemä, joten käytännössä erittäin lähelle sama. Verrokkina ja eron suhteuttamiseksi oikeaan mittakaavaan, tarkkana pidettävä kivääri ampuu käytännössä samalle etäisyydelle n. 15cm kasaa viidellä laukauksella, joten ero laskennassa on vain 40% käytännöllisestä ja aseen tarkkuuden määräämästä iskemäpisteen vaihtelumäärästä. G1 laskentatavan ero pysyy karkeasti tässä haarukassa pisimmillään n. 700...800m etäisyydelle asti, riippuen luodista ja lähtönopeudesta. Voidaan siis kohtuullisen turvallisesti olettaa että tarkkuus riittää helposti kaikille metsästäjille. Isompaa eroa alkaa tulla vasta etäisyyksillä joille ampuminen on jotakin muuta kuin ettisesti järkevää metsästämistä- jo 500m on käytännön tilanteisiin todella paljon. Zeissin käyttämä ballistiikkamoottori ei laske kiertopoikkeamaa, kuten ei suurin osa ilmaisista sovelluksista. Ohjelma osaa noutaa mobiiliverkon kautta lähimmän sääaseman lämpötilan, kosteuden ja ilmanpaineen joten nämä muuttujat ovat mukana ballistisessa laskennassa yhdellä napin painalluksella. Ohjelma osaa myös kompensoida jyrkillä ylä- tai alakulmilla ampumisen. Suomessa ominaisuutta harvemmin tarvitsee, mutta vuoristossa se voi olla sitäkin hyödyllisempi optio.

Ohjelman ehkäpä kiinnostavin osa on Zeissien ristikoihin liittyvä osio. Applikaatio käyttää hyväksi alussa selitettyä ilmiötä jossa toisen polttotason ristikon mittasuhteet riippuvat käytettävästä suurennoksesta. Kun suurennoskerroin on asetettu ohjelman syöttökenttään, ohjelma laskee ja näyttää välittömästi luodin putoaman suhteessa ristikon hiusviivastoon. Tämä on erittäin hyödyllinen ominaisuus- käyttäjä voi helposti ja nopeasti tarkistaa optimaalisen suurennoksen juuri omalle luodille ja lähtönopeudelle. Esimerkiksi - itse löysin Sako A7 + Lapua Scenar luodille mielenkiintoisen suurennoksen käden käänteessä puhtaasti kokeilemalla. Täsmälleen suurennokselle 27.4x asetettuna, hiusviivaston merkit täsmäävät 200-250-300-350-400-450m etäisyyksien todellisiin putoamiin. Erittäin näppärää! Ja jos sää tai vaikka patruunat vaihtuvat, tarvittava hienosätö suurennokseen on helppo tarkistaa heti. Ohjelma näyttää muiden ballististen mobiiliohjelmien tapaan tuulikorjauksen ja putoaman myös taulukkomuotoisena. Yksiköiksi voi valita tuumat, sentit, MOA:t ja milliradiaanit joten korjausten asettaminen myös torneista on yksinkertaista. Mikäli keskiristillä tähtääminen tuntuu luontevimmalta, rinnakkaisista taulukoista selviävät torneihin asetettavat naksumäärät sekä sivu- että korkeussuunnassa näppärästi. Tuulikorjauksen tähtäyspistettä ristikkokuvaan ohjelma ei näytä, joten sen voi halutessaan tarkistaa taulukko- välilehdeltä ja asettaa torniin. "POI" -napin painamisella en huomannut olevan vaikutusta mihinkään, joten se saattaa liittyä juurikin tulossa olevaan ohjelmapäitivykseen jossa tuulikorjaus näytetään suoraan ristikkokuvassa. Tai sitten ei.

 

506m taulun tarkistus. Viisi laukausta 13cm nipussa, sangen mukava 0.88MOA rypäs vaikka ammuttu nyrkkituelta ja sangen huonosti näkyvään taulun hahmoon. Selvää oli että keli rajoitti aseen potentiaalia. Osumat ovat levenneet korkeussuunnassa enemmän sumussa taulun alareunaa oli mahdoton nähdä. Iskemät ovat alavoittoisia koska Zeissin suurennos oli jäänyt epähuomiossa (= kiire, satoi, sormet jäässä + tavalliset selitykset) liian isoksi, n. 29.3x asentoon. Seurauksena ristikon mittasuhteet ovat pienemmät kun ne milliradiaanisten mittojen kannalta oikeaksi todetulla 28.5x suurennoksella olisivat olleet. Korotusta ei siksi käytetty tarpeeksi vaikka tähtäyspiste olikin ristikossa oikealla kohdalla. Kuvassa myös pieni jippo ja matalimman budjetin Photoshoppaus, sormen takana on yksi reuna-osuma: Laukaus joka ammuttiin harvinaisen hankalasta asennosta, tähtäimeen kiinnitetyn kamera-adapterin kanssa. Temppu vaati aikamoista akrobatiaa koska esim aseen perä oli tuettu löysästi hauista vasten ja pää oli maksimaalisessa takakenossa- 90 ast kallistettuna. Kokenut kiväärimies ajattelee toki reunaosumankin positiivisesti, eli hankaluuksista huolimatta tauluun ylipäätään osuttiin.

 

 

Videon alussa maalitaulu on heti keskiristin vieressä, oikealla ja ylhäällä. Kun taulu on löydetty, tähtäyspiste nostetaan neljännen vaakaviivan alle, tavoitteena 4.25mrad korotus. Pientä hakemista välissä koska taulu tuppasi katoamaan kokonaan. Käytännössä harvinainen ja hankala sumu yhdistettynä ZBR hiusviivastoon hankaloittivat näkemistä paljon, kameran vapiselvalta ruudulta näkeminen olikin sitten jo melkein mahdotonta. Laukauksen tähtäyspiste jäi selkeästi ylemmäksi ja enemmän oikealle kun muiden kohdalla. Ase myös rekyloi hallitsemattomasti koska perä oli käsivartta vasten ja päätä kurkotettiin taaksepäin. Mutta osuttiin kuitenkin :) Ja kokeneen ampujan merkki on hyvät selitykset huonoille laukauksille. Videon tähtäinnäkymässä myös nähtävissä pyörremäinien vaalea alue joita optiikassa ei todellisuudessa ollut, heijastus kameraan teki kuvaan ylimääräisiä efektejä.

 

Välimatkalle 631m ammuttiin vain yksi laukaus, osuma ensimmäisellä. Sivulinja täsmälleen keskellä, mutta alavoittoisesti sekin. Myös tässä laukauksessa suurennosta oli mrad- kalibroinnin kannalta liikaa ja ristikon mitat liian pienet joten korotusta ei todellisuudessa ollut tarpeeksi. Video kuvattu Zeiss Diascope 85 kaukoputken läpi, suurennosta yli 100x. Isolla kaukoputkella maalit näki paljon paremmin kun tähtäinkaukoputkella tai kiikareilla. Tässä vaiheessa tähtääminen kiikaritähtäimellä oli lähes mahdotonta, ja sumu tihentyi edelleen 721m matkalle siirryttäessä.

Luodin lentoaika taululle 1.08s, osumaäänen paluuaika n. 1.95s. Video on sumuinen eikä siitä ei jää juuri lapsille kerrottavaa, mutta sentään laukaus ja kilahdus kuuluvat. Raahasimme ison kaukoputken jalustoineen maastoon, joten video teetätti aivan liian paljon työtä poisjätettäväksi.

 

 

Seuraava matka, eli 721m oli hiukan haastavampi ja vaati ylimääräistä pähkäilyä: Korotusta pisimmälle testimatkalle tarvittiin 804m/s lähtönopeudella, 1010hPa ilmanpaineella ja 100% ilmankosteudella lähes tasan 8mrad, 7.98mrad tarkalleen. 100m kohdistuksen ollessa keskellä zoomilla milliradiaaniseksi muutettua ZBR ristikkoa, maksimi korotusvara ristikon pystyviivalla oli kuitenkin 5.5mrad (viides leveä viiva alaspäin + 2kpl pikkuviivojen väliä päälle). Eli 2.5mrad jäi puuttumaan. Zeississä oli kuitenkin onneksi pikasäätötorni korotuksessa ja vapaata säätövaraa korkeussuuntaan käyttämättä, joten asiasta selvittiin pienellä kikalla: Matka keskirististä pystysuoran hiusviivan korkeimpaan kohtaan oli tasan 2.5mrad. Pikaisella mrad-MOA laskutoimituksella selvisi että 8.5MOA säätö tornista ylöspäin vie 100m iskemäkohdan lähes täsmälleen tähän ylimpään kohtaan. 1mrad = 3.438MOA, 1MOA = 0.291mrad. Korotus voitiin siis ottaa suoraan tästä pisteestä alaspäin, samalla saatiin lisää tähtäysvaraa ylöspäin: 2.5mrad ristikon yläosaa + 5.5mrad ristikon alaosaa tekee yhteensä tasan 8mrad. Asetus tornista kohdalleen, kaksi nopeaa laukausta ja kaksi osumaa. Laukausta valmistellessa myös suurennos älyttiin kääntää oikean milliradiaanisen skaalan antavaksi, eli 28.5x kohtaan. Sumu sakeni valmistelun ja laukausten aikana erittäin hankalasta mahdottomaksi, joten nämä laukaukset jäivät valitettavasti myös viimeisiksi.

 

 

 

 

 

 

Johtopäätös

Vesisateessa, kylmässä ja sumussa taistellessa oppii arvostamaan perusasioita.

Zeissin kinttaat kädessä säädettävät pikatornit ja järkeväksi skaalattavissa oleva ristikko avaavat mukavia mahdollisuuksia edistyneille ampuille, mutta toimivat yhtä hyvin myös ballistiikan alkeet ymmärtävillä. Zessin kuvanlaadussa ei ole moitittavaa, kuten toki Zeissiltä sopii odottaakin. Etenkin kun tähtäin on rakennettu lintupiireissä lähes kulttimaineen saaneiden FL fluoridilinssien ympärille. Tähtäin on Saksalaisesta synninkodistaan huolimatta Amerikkalaistyylinen ja kulmaminuuttipohjainen, mutta se voi silti toimia radalla ja tarkkuutta vaativassa metsästyksessä erittäin hyvin kun periaatteet vaan ymmärtää. Eli "jatkoon".

Vähintään yhtä positiivinen yllätys oli Sakon A7 Roughtech Pro. Itse olen tottunut raskaisiin tarkkuuskivääreihin, mutta Sako osoitti olevansa jopa hurjimpien foorumihypetysten veroinen. Lähtisin mielelläni tämän kivääriyksilön kanssa mihin tahansa piempien matkojen ampumatapahtumaan - ja laittaisin sen naama peruslukemilla +4000€ maksavien raskaiden tarkkuskiväärien kanssa samaan riviin. Voisin myös kuvitella että ase on nappivalinta metsästäjille jotka arvostavat kenttäkelpoisuutta ja toistettavaa tarkkuutta kevyessä paketissa. Esimerkiksi vuoristossa metsästäville, tai hirvimiehelle joka ei jaksa varoa aseen kolhimista mutta haluaa linnustuksessakin toimivan kiväärin - tarkan joka kelissä ja jokaisessa tilanteessa. Kokonaisuus on kuitenkin aina tasan yhtä heikko kun sen heikoin lenkki, myös tarkka ase edellyttää laadukkaita patruunoita. Lapuan tehdaslataus toimi aseessa heittämällä ja paremmin kuin hyvin. Keli ja ampuja rajoittivat silti paketin suorituskykyä, sumussa puolisokkona tuusatessa kävi sangen selväksi että tarkuuspotentiaalia jäi vielä reserviin. On vaikeaa tähdätä tarkasti tauluun jota ei näe kunnolla + tavalliset kiväärimiehen selitykset. Eli tämäkin "jatkoon".

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Leave a comment

  Contact