22LR pitkien matkojen harjoituskivääri - miten paras hyöty irti?
22LR kiväärit ovat aina olleet suosittuja. Useimmilla meistä on yksi asekaapissa. Jotkut meistä ovat myös käyttäneet paljon rahaa rakentaakseen "piekkarista" mahdollisimman pitkälle isoa kivääriä muistuttavan edullista patruunaa ampuvan harjoituskiväärin. Ei myöskään ole harvinaista nähdä nykyisin erittäin kalliita kiikaritähtäimiä pienoiskiväärin selässä- tähtäimiä joita on tavallisesti totuttu näkemään ainoastaan isoissa ja kalliissa tarkkuuskivääreissä. Mutta miten saada paras hyöty pienoskivääristä irti? Kysymys on jälleen valvottanut Finnaccyracyn tuotekehitysosastoa, öisin ja varsinkin päivisin.
Vastuunvapautuslauseke - pahoittelemme jo etukäteen artikkelissa olevia kirjoitus- ja/tai asiavirheitä. Tämäkin on (taas) kirjoitettu äärimmäisessä kiireessä ja tuhannen muun asian ohessa. Koittakaa kestää!
Monella tavalla 22LR kivääri on täydellinen harjoitusväline. Tarvittavat ampumamatkat ovat suhteellisen lyhyitä, paikan järjestäminen on helppoa. Silti tuulenluvun ja matkanmittaamisen on toimittava yhtä lailla, ainoa ero on lyhyemmässä etäisyydessä. Pienoiskivääri ei pidä meteliä, ja patruunakulut ovat lähes olemattomat. Ainakin verrattuna kalleimpiin keskisytytteisiin tarkkuuspatruunoihin. Usein 22LR hyvä tarkkuus ei myöskään edellytä kalleimpien tarkkuuspatruunoiden käyttämistä- jotka tulevat kalliiksi nekin suurina määrinä ammuttuina. 22LR on myös eräs aliarvostetuimmista kalibereistä- se voi olla todella hyödyllinen väline myös ammattilaiskäytössä. Esimerkiksi Venäläiset OMON- joukot oppivat tämän karvaasti 1999-2000 käydyssä Tsetsenian sodassa Groznyssä. Titaanivahvistetutkaan liivit eivät anna suojaa tarkkoja laukauksia vastaan - laukauksia joiden suupamausta tai aliäänistä lentoääntä ei voi edes korvin kuulla. Oletettavasti ei ole ollenkaan hauskaa ottaa esim paljaalla kaulalla koppia luodista joka kykenee läpäisemään yli 30cm ballistista gelatiiniä.
Pienoiskiväärin käytännöllinen tarkkuus
Monet keskisytytteisillä kivääreillä opitut kultaiset peukalosäännöt pätevät myös pienoiskivääreihin. Petaus vaikuttaa, tähtäinkiinnikkeiden tulee olla kunnossa jne. Tasalaatuinen ja mittatarkka piippu on todennäköisesti tarkempi. Opiikalta vaaditaan täsmälleen samat asiat kuin isoilla kivääreillä: hyvä FFP ristikko auttaa pajon. Naksujen on toimittava täsmällisesti ja siirrettävä ristikkoa täsmälleen oikein. mrad - pohjainen järjestelmä on järkevin ja optiikan hyvä laatu auttaa käytännön ampumisessa. Isoin käytännön ero on siinä että asetta ei voi "säätää" tarkaksi patruunaa muuttamalla, kuten keskisyttytteisiä patruunoita itselataamalla. Käytännössä kaikki säätäminen on tehtävä itse aseessa. Asesepät jotka OIKEASTI tietävät miten pienoiskivääristä rakennetaan tarkka ovat harvinaisempia kuin kanan hampaat. Testikasoja ampuessa pienoiskivääri vaikuttaa joskus mystiseltä, johtopäätökset esim kasojen käyttäytymisen suhteen eivät usein käy järkeen tai ole ainakaan totutunlaisia. Hyvän käynnin aikaansaaminen tuntuu jokus vaativan lähes mustaa magiaa, tästä on omakohtaisiakin kokemuksia. Artikkelissa ei pureuduta juurikaan "rautapuoleen", saatika yleiseen ballistiseen laskentaan koska homma tehdään samalla tavalla. Googlella löytyy runsaasti tietoa. Keskitymme vähemmän tunnettuihin omituisuuksiin ballistisella puolella.
Kuva: Yksi monista ratareissuista uuden Krieger Match- piipun kanssa. Parhaan patruunan löytäminen on pahimmillaan erittäin työlästä. Kysykää mistä tiedän..
Ballistiikka ja käytäntö
22LR luoti puskee tiensä täsmälleen saman ilman läpi kuin isommat luodit. Mutta hommassa on juju: Tyypillisesti pienoskivääriluotien lähtönopeus on erittäin lähellä äänennopeutta, Mach 1 (M1). Mach- yksikköä käytetään jatkossa nopeuksien kanssa verrattavuuden vuoksi. Yksikkö pitää sisällään kompensoinnin olosuhdemuuttujille: ilmanpaine, lämpö ja kosteus.
M1 paikkeilla, kummallisuuksia alkaa ilmetä lentonopeuden kasvaessa subsooniselta alueelta transoonisen kautta puhtaan supersooniseksi: Luoti lentää erittäin korkean ja jyrkästi kasvavan ilmanvastusalueen (drag) läpi. Koska vastus muuttuu valtavasti pienellä nopeuden muutoksella (kasvamisella), luodin käytännöllinen tuuliherkkyys saattaa kasvaa paljon pienellä (lähtö)nopeuden muutoksella.
Kuten allaoleva RA4 kuvaaja osoittaa, nopeuden kasvaessa M0.9 - M1.15, luodin vastus kasvaa lähtötilanteeseen verrattuna viisinkertaiseksi. Vastuksen huippukohta on paikka jolla tarkoitetaan "supersoonista lentoa". Ennen tätä oleva alue on välisooninen, tarkoittaen sitä että luodin ympärillä on vielä alue tai alueita joissa ilmavirtaus vielä ole supersoonisella puolella. Sama periaate pätee moneenkin ilmassa lentävään esineeseen, ja tämä on myös syy sille miksi äänivallin murtaminen lentokoneella oli aikoinaan niin vaikeaa. Työntövoimaa tarvitaan valtavasti enemmän supersooniselle puolelle siirtymisessä. Oli myös suotavaa että esim siivet eivät irtoa samassa hötäkässä, mekaanisten kuormitusten kasvaessa suhteessa tarvittavan työntövoiman kanssa. M0.9 - M1.15 nopeus vastaa (tietyssä säässä) 310m/s ja 390m/s nopeuksia. Käytännöllisimpinä ja paremmin todellisuutta vastaavina 22LR lähtönopeuksina, luodin lentovastus saattaa silti tuplaantua tai kolminkertaistua, riippuen patruunasta ja piipun mitasta. Pieni muutos tuulessa ja/tai yksittäisen laukauksen lähtönopeudessa voi siten aiheuttaa yllättävänkin suuren sivusuuntaisen siirtymän taululla, varsinkin pitkillä ampumamatkoilla. Vastuksen muutos vaikuttaa luonnollisesti myös koroon, mutta vaikutus ei ole likimainkaan niin suuri.
Lähtönopeuden pudotessa alle M1 ja kohti puhdasta aliäänistä lentonopeutta, (kaikki luodin ympärillä olevat virtaukset ovat aliäänisiä) tuulen sivupoikkeama pienenee edelleen- ja alkaa jälleen kasvamaan kohdassa jossa ilmanvastuksen muutos tasaantuu ja suurimmaksi sivusiirtymään vaikuttavaksi tekijäksi jää lentoajan pidentyminen. Siis se aika jonka luoti on (sivu)tuulelle alttiina ennen maalin tai tavoittamista. Edelläoleva esimerkki katsottu kuvaajasta joka laskettu RA4 standiluodin mukaisella vastuskuvaajalla (ballistinen hyötysuhde 0.125). Äärimmäisenä esimerkkinä vastuksen kasvamisen vaikutuksesta, mikäli vertailtavat lähtönopeudet ovat M0.6 and M1.35 (205m/s ja 465m/s), kummassakin tapauksessa luotien sivupoikkeama samalla tuulella 250m etäisyydelle ovat täsmälleen samat. Saattaa vaikuttaa sangen oudolta, mutta tuulipoikkeama ei ole suoraan verrannollinen lentoajan kanssa.
Sivuhuomautuksena - lähes kaikki nettilähteet kertovat pienoiskiväärille tarkoitetun RA4 vastusfunktion olevan identtinen G1 funktion kanssa alle M1.23 tai n. 425m/s lentonopeuksilla. Tämä on palturia, ainakin jos verrataan QTU:n kirjaston RA4 kuvaajaa alkuperäiseen McCoyn kirjan G1 funktioon. G1 funktiota pienoiskiväärin kanssa käyttämällä odotettavissa ei siis ole mahdollisimman hyvin todellisuutta vastaavia säätöarvoja pitkille ampumamatkoille.
Joten, ballistiikka on samaa mutta voi olla myös hyvin erilaista, sangen erikoisella tavalla. Kun lähtönopeus ja siten myös lentoradan alku ovat lähellä supersoonista aluetta, erittäin jyrkästi muuttuva ilmanvastus voi tehdä erikoisia temppuja. Täysikokoisilla kivääreillä ampuvan ei tarvitse onneksi silti menettää yöuniaan. Siirtymä kaukana yliäänilennosta välisoonisen kautta aliääniseen lentoon on suhteessa koko lentomatkaan todella lyhyt. Nopeusalue voi silti aiheuttaa hankaluuksia "oikeilla" kivääreillä, mutta nämä eivät liity suoraan nopeaan ilmanvastuksen muutokseen. Ongelma liittyy saman ilmiön toiseen sivutuotteeseen, ilmanvastusvoiman keskipisteen (CP) nopeaan siirtymiseen luodin takaosasta etuosaan. Mikäli luoti ei ole dynaamiseselta vakaudeltaan riittävän hyvä, ei aliäänisen puolen ampumaetäisyyksille ole mahdollista päästä toistettavasti, ennustettavasti ja tarkasti. Pienoiskiväärien suhteen oleellinen tieto on kuitenkin se että M1 nopeusalueella saattaa tapahtua kummia. Epätavallisen paljon leveyssuunnassa ja hieman myös korkeussuunnassa kasvavat kasat eivät välttämättä johdu aseesta, ampujasta tai patruunasta.
Harjoittelu on mielekkäintä tilanteessa jossa lentoratataulukot vastaavat täydellisesti todellista luodin lentoa. Vain tässä tapauksessa "luodin palaute" onnistuneesta tuulenluvusta ja matkamittauksesta voi olla oikein.
Kuvaaja: Punainen, harmaa ja sininen ovat vastuksia suhteessa nopeuteen. Sininen ja harmaa ovat Lapuan doppler- mittauksiin perustuvia. Cd:n kerroin on 200x jotta kuvaaja voidaan esittää yhdessä 250m ametin tuulikorjauksen kanssa.
250m putoama Lapua's 6DOF/Cd ja välillä eri lähtönopeuksilla. RA4 BC 0.122. Kuvaajat leikkaavat M0.93 (320m/s / 1050fps) lähtönopeuksilla.
Luodien vertaulua simuloitua RA4 standardiluotia vastaan. Kaikki luodit eivät ole muodoltaan näin lähelle samoja, eniten muistuttavat valittu valokuvaan. Lähelle sama muoto (ja paino) tarkoittavat PERIAATTEESSA hyvää laskentatarkkuutta RA4 funktiota käytettäessä.
Skaalattu pitkänmatkan harjoittelu
Alkuperäisen perusidean pienoiskiväärin skaalaamisesta isoa kivääriä muistuttavaksi harjoitteluksi saimme P. Salolta. Hän on käyttänyt samaa periaatetta hyvin pitkään kursseilla joilla 22LR kivääreitä on käytetty. Idea on vanha, mutta niin mielenkiintoinen että päätimme tutkia kuinka pitkälle sitä voi jalostaa.
Lentoratojen muodot eri kaliberien välillä ovat perusmuodoltaan lähelle samoja. Jopa hernepyssyn papana lentää suurinpiirtein 155mm haupitsin kranaatin lentorataa muistuttavalla tavalla, mutta toki käytännössä eri mittakaavassa. Tämän periaatteen seurauksena on teoriassa mahdollista skaalata lentoratoja täsmäämään kasvattamalla toista ylöspäin tai alaspäin. Täysin samoja niistä ei saa, mutta lähelle kyllä- erittäin lähelle parhaassa tapauksessa. Jos tyypillinen 40gr 22LR luodin putoamaa verratataan tyypillisen 308Win kiväärin putoamaan, täsmäävä mittakaava on noin 25%. 22LR putoama on siis sama 10mrad 25% etäisyydellä isomman kaliberin ampumaetäisyydestä jolla putoama on sama 10mrad. Tämä pitää paikkansa mikäli kohdistusetäisyydet ovat 25m ja 100m.
Otsikkokuva ja alakuva: Pohjanmaan Tarkka-Ampujien (PohTa) 22LR kurssi 100m radalla. 100m putoamat ja tuulikorjaukset vastaavat lähelle 500m arvoja isommalla 308Win kiväärillä.
Putoamien ja tuulikorjausten skaalaaminen hyödyllistä harjoittelua varten on hyvä asia - jotta "fiilis" olisi oikeasti sama isomman kiväärin kanssa tulee myös maalikoko skaalata. Tarkalleen ottaen lopputulos voi olla vielä paljon parempikin kuin pelkkä fiilis: Jos 22LR putoama ja tuulikorjausmäärä voidaan skaalata tarkasti JA maalikoko on skaalattu täsmälleen samassa suhteessa, 22LR ammunta muuttuukin lähes täydelliseksi simulaatioksi isommalla kiväärillä tapahtuvasta ampumisesta. Murto-osa hinnalla! Hauskinta asiassa on se että kiikaritähtäimen läpi katsottuna myös maalit näyttävät täsmälleen samalta kuin kaukana olevat oikeat täysikokoiset maalit isomman kiväärin tähtäimen läpi katseltuna.
Jos täydellinen ballistinen täsmäävyys löytyy skaalalla 25%, silloin myös maalit skaalataan kookoon 25%. 22LR harjoitteluammunta tehdään siten 25% todellisista matkoista: Jopa isomman kaliberin lentoratakortit täsmäävät täydellisesti. Kaiken päälle, maalikokojen ollessa tarkasti skaalattuja, etäisyydet voidaan mitata ristikolla skaalatuilla matkoilla alkuperäisinä kokoina - milliradiaaninen koko on täsmälleen sama. Kun putoama on (skaalatulle etäisyydelle) sama ja tuulikorjaus on sama, ollaan mielenkiitoisessa tilanteessa. Periaatteessa pienoiskiväärillä voi ampua täsmälleen kuten isolla- jopa isomman kiväärin ballistikkakortteja käyttäen. Jopa tuulenmittaus pätee, kummassakin tapauksessa sama efektiivinen ja mitattu sivutuuli siirtää luotia täsmälleen saman määrän naksuina sekä (skaalatulle) etäisyydelle että oikealle pitkälle matkalle mille skaalaus on alunperin laskettu.
Esimerkki todellisilla arvoilla lasketuista luodeista: Jos todettu ja parhaiten täsmäävä skaala sattuu olemaan 25%, se tarkoittaa ison kiväärin 500m vastaavan skaalatun matkan olevan 125m pienoiskiväärillä- 100m ja 25m kohdistusetäisyyksillä. Näillä etäisyyksillä kummatkin luodit tarvitsevat 3.9mrad korotuksen ja 1.5mrad tuulikorjauksen 5m/s suoralla sivutuulella. Esimerkki on laskettu Sierra 175gr MatchKingillä ja Eleyn Match EPS 40gr luodeilla. Jos isolla kiväärillä tavallisesti käytetty taulukoko on 48cm, on pienoiskiväärin taulukoko pienemmäksi skaalattuna 12cm. Näinollen maalitaulujen mrad- koko on täsmälleen sama kummallakin etäisyydellä.
Kuulostaako täydelliseltä? Se onkin- melkein. Erot tulevat tarkkuudesta ja lentoratojen muodoista. 1MOA kasa isolla kiväärillä 500m etäisyydellä tarkoittaisi sitä että pienoiskiväärin tulee pystyä 37.5mm kasoihin 125m etäisyydellä. On käytännössä vaikeaa, mutta toisaalta ei ole helppoa isollakaan kiväärillä.
22LR tuulipoikkeamassa lentoradan muoto/kaarevuus ei ole sama isompien kiväärien kanssa. Yleensä parhaiten korotukseen täsmäävä skaalaus pitää tuulikojauksen samana tai lähelle (skaalatuille) keskimatkoille n. 200m asti- mutta sitten 22LR alkaa poiketa tuulessa suhteessa isoveljeään vähemmän. Tämä on kuitenkin erittäin pitkä etäisyys 22LR aseelle, ja eranto on silti suhteellisen pieni verrattuna kokonaistuulipoikkeamaan. Lyhimmille matkoille ei 22LR täsmää ikinä täydellisesti, ja tyypillisesti lentoradan "häntä" tai ihan loppu on liian suora skaalattunakin. Lentoratojen muodoissa iso vs pieni on ero, eikä niitä saa identtisiksi yhdellä skaalausarvolla. Lähellä samaa ne silti olevat- ja edempänä olevalla työkalulla tarkat erot voi todeta kädenkäänteessä. Työkalu näyttää eron milliradiaaneissa ja senttimetreissä, ja vertailuetäisyyttä voi liikutella näppärästi painelemalla "set trajectory reference range" nappuloita eri matkoille. Kiertopoikkeama on eräs asia jota ei voi skaalata suoraan alaspäin. Esimerkit kuten myös työkalua käyttävien ampujien tulee kopioida omat tuulitaulukkonsa ohjelmaan ilman spindriftiä. Samaten minimi- ja maksimietäisyydet ovat ennalta määrättyjä: 25 - 250 22LR:lle ja 100-1000 isommalle kaliberille.
LR22LR - Työkalu skaalaamista varten
Taulukoiden vertaileminen täsmäävyyden aikaansaamiseksi on työlästä, tässä tapauksessa mahdotonta. Ainoa järkevä tapa on muuttaa lentoradat kuvaajiksi ja hakea erot/täsmäävyys silmämunalla. Tässäkohtaa lisätyökalu astuu mukaan.
Työkalu on tehty Excelillä. Se käyttää aktiivista Visual Basic -sisältöä, joten "Aktiivinen Sisältö" tulee sallia tiedostoa avattaessa. Riippuen Windowsisi tietoturva-asetuksista, voi olla että joudut vielä poistamaan käynnistyseston levylle tallennetusta "LR22LR v1.1.xlsm" -tiedostosta tiedostohallinnan kautta. Klikkaa tiedostoa oikealla hiirennapilla -> ominaisuudet -> yleiset -> klikkaa kohtaa "unblock". Vakuutamme että tiedosto on virus- ja vakoiluohjelmista vapaa, jätämme ne hommat Microsoftille ja NSA:lle.
Työkalut toiminta on selitetty kommenttiboksissa ja havannoillistettu videolla. Lyhyesti sanottuna, kopioi -> liitä mikä tahansa 22LR ja verrokkikiväärin lentoratataulukko "paste your data here" laatikoiden väliin. Sen jälkeen, prosenttiskaalaa muuttelemalla, hae parhaiten koroon JA tuuleen täsmäävä skaala. Yksittäisten etäisyyksien erantoa voit katsoa painelemalla "Set trajectory reference range" nappuloilla vertailukohdan eri paikkaan. Näet tarkan eron lentoratataulukoiden yläosassa olevasta laatikoista. Lopuksi, valitse käyttämäsi täysikokoisen maalin koko, työkalu laskee sinulle 22LR taululle tarvittavat pienemmäksi skaalatut mitat. Ota kahvikuppi ja kokeile, työkalu on yksinkertainen käyttää. Mitään ballistista älyä se ei sisällä, ainoastaan yksinkertaiset skaalauksiin ja vertailemiseen tarvittavat laskennat.
Lataa LR22LR_v1.1.xlsm tästä